Näin saat amatsoninliljan kukkimaan takuuvarmasti (eiku?)

Sisältövaroitus: luontaiset viherpeukalot saattavat saada päänsärkyä. 

Näin pimeään talviaikaan on hyvä pitää huonekasveista hyvää huolta. Varsinkin kuusen vesihuollosta kannattaa pitää hyvää huolta. Jos kuusella ei ole vettä, se tiputtelee neulaset ennen aikojaan ja lakkaa tuoksumasta.

Tämänvuotinen kuusemme (kuvassa) on varsinainen kierrätyskuusi. Se kaadettiin kulku-uran tieltä marraskuussa (vai oliko se lokakuuta? Joulukuuta?). Kun käväisin katsomassa työmaata, huomasin soman pikkukuusen nurinniskoin. Totesin kuusen sopivaksi joulukuuseksi (meidän kuuset on usein vähän harvanlaisia, ei ole tapana syrjiä kuusta vähäoksaisuuden vuoksi) ja vein sen talteen ulkosäilytykseen. Muussa tapauksessa kuusi olisi jäänyt lannoittamaan metsänpohjaa. Sää pysyi melkein koko ajan pakkasen puolella, joten kuusi säilyi tuoreena jouluun asti. Paikkasimme harvaoksaisuutta ylenmääräisellä koristelulla, kuten kuvasta näkyy. Osa koristeista on yli kymmenen vuoden takaa, osa vähän uudempia. Joka vuosi ei kuusenkoristeita tarvitse hankkia. Kun kuusesta tulee aika päästä eroon, se pääsee takaisin alkuperäiseen metsään lannoittamaan metsänpohjaa. Ehkä se auttaa sieniä kasvamaan lahotessaan.

Huonekasvit ovat mukavia ja vieläpä hyödyllisiä (Nasa on tutkinut asiaa). Oikeilla kasvivalinnoilla saa puhdistettua huoneilmaa ja pidettyä ne kasvit hengissä. Kannattaa kasvia hankkiessa ihan hetki googlailla, että millaiset kasvit viihtyvät millaisissa valaistusolosuhteissa, ja miten vaativia ne ovat.

Minut tunnetaan lähipiirissä erittäin huonona huonekasvien hoitajana. Silti olen onnistunut pitämään hengissä rönsyliljan, valkoraitaisen juorun, vehkakasveja pari erilaista, kahvipensaan, liisukan, pari kaktusta (marraskuun- tai joulu-, en tiedä kumpia ovat), aloe veran ja -- tattadadattadaa: amatsoninliljan. Löysin amatsoninliljani kirpparilta ehkä kuusi tai viisi vuotta sitten. Silloin se oli pieni, yksimukulainen räätti, ja sen verran halpa, että uskalsin sen hankkia, vaikka arvelin, että kyllä se minun hoidossa kuolee. Ei kuollut. Vielä.

Nykyään amatsoninliljassani näyttäisi olevan viisi mukulaa, kuten kuvasta näkyy (tai ei näy, kun on väärästä kulmasta kuvattu). Kuvasta kuitenkin näkee suunnilleen, millainen kasvi se amatsoninlilja on.

Amatsoninliljaa pitää hoitaa. Se ei ole mikään rönsylilja tai juoru, jotka menestyvät, kunhan valaistus on suht oikea ja saavat silloin tällöin vettä ja kerran vuodessa tai kahdessa uudet mullat. Sain äidiltäni ohjeita amatsoninliljan hoitoon seuraavasti:

- Riittävästi valoa, ei kuitenkaan liian suoraa auringonvaloa.
- Vaihda mullat kerran seitsemässä vuodessa.
- Älä istuta liian isoon ruukkuun, kasvi diggailee ahtaudesta.
- Anna kuivahtaa kasteluiden välillä ja kastele sitten kunnolla.
- Kastele talvella vähemmän kuin kesällä.

Kun muutin omilleni joskus lukion jälkeen, sain amatsoninliljan alun kotoa mukaan. Onnistuin sen kuitenkin tappamaan, kuten kaikki muutkin silloin mukaan saamani kasvinalut (myös juorun ja rönsyliljan). Osasyitä kasvikuolemiin olivat täydellinen kastelun unohtaminen, väärä valaistus, liian kuuma asunto kesäisin, usein tapahtunut muuttaminen ja yleinen piittaamattomuus. Myös kissat voidaan laskea osasyyllisiksi.

Nyt olen kuitenkin ollut aloillani jo yli seitsemän vuotta, eikä loppua näy. En ole onnistunut tappamaan montaakaan kasvia (muistiinpano itselle: älä enää koskaan hanki murattia) ja kasvit ovat löytäneet mielipaikkansa kotoamme. Ja niin: amatsoninlilja kukkii!

Vieläkin olen hyvin ihmeissäni tästä ihmeestä. En nimittäin ole hoitanut kasvia hyvin, tai edes ohjeiden mukaisesti. Nyt jaankin oman onnistumiseni reseptin teille. En takaa, että amatsoninliljan saa tällä lailla kukkimaan tai edes pysymään hengissä, mutta minulla se onnistui.

Toimi näin:
- Hanki kukanräätti ja kysele tai googlaile ohjeita. Unohda ohjeet samantien.
- Kirjoita ruukkuun hankintavuosi.
- Aseta ruukku itäikkunalle. Joo, varsinkin kesällä aamuaurinko on liian kuuma amatsoninlijalle.
- Älä siirtele kasvia. Se haluaa kuvitella olevansa oikeasti paikallaan.
- Sulje silmäsi siltä, että lehtiä kuolee. Lehtiä myös pungertaa uusia esiin ja melkein jokaista uutta lehteä kohden kuolee yksi vanha lehti.
- Anna kuolevien lehtien olla paikallaan, kunnes kuivahtavat, jotta kasvi saa kaikki ravinteet imettyä lehdestä. Älä siis poista huononnäköisiä lehtiä vain, koska ne häiritsevät silmääsi. Poista lehdet vasta ihan kuivina.
- Kastele kasvia, kun muistat. Anna mullan kuivahtaa välillä. Yritä muistaa kastella kesällä vähän useammin. Talvella kuukaudenkaan kasteluväli ei välttämättä ole huono juttu.
- Kun huomaat, että et enää pysty kastelemaan, koska ruukku on liian täynnä, tarkista hankintavuosi. Huomaa, että siitä on mennyt vasta neljä vuotta. Heitä seitsemän vuoden sääntö nurkkaan ja vaihda keväällä vähän isompi ruukku ja uudet mullat.
- Unohda kirjata mullanvaihtovuosi ruukun kylkeen. Huomaa se myöhemmin ja kiroile, kun et muista, oliko vaihdosta vuosi vai kaksi.
- Ole hajamielinen ja "pelasta" kasvi kuolemasta muutaman kerran, koska unohdat kastella. Hukuta silloin kasvi kunnolla.
- Lannoita harvoin ja vähän. 
- Ihmettele, kun huonosta hoidosta huolimatta kasvi tekee lisää juurimukuloita ja työntää esiin kukkavarren.

Seuraavalla mullanvaihtokerralla onkin varmaan aika jakaa amatsoninlilja. Siihen on ehkä viisi tai kuusi vuotta tai sitten vähemmän. Lupasin jo yhden alun äidilleni. Saas nähdä, saanko pidettyä kasvin hengissä siihen asti, että tämä jako on ajankohtaista. Elämä voi olla hyvinkin jännittävää huonekasvien kanssa, varsinkin, jos on niiden hoidossa todella huono!

Gluteeniton voitaikina

Rupesin tänään näin joulunajan kunniaksi kokeilemaan voitaikinan tekemistä.

Taustaksi kerron vähän itsestäni. Kärsin ärtyvän suolen syndroomasta ja siihen liittyy gluteeniyliherkkyys sekä iso nippu muita yliherkkyyksiä. Lisäksi mukana on pari allergiaa, jottei vaan olisi elämä liian helppoa. Ruokavaliovaivaisena koen monesti, että syöminen on hankalaa ja usein ruoka, jota minulle tarjotaan on mautonta tai jopa hirvittävän makuista, plus että kovin usein informaatiosta huolimatta se on minulle sopimatonta ja siitä pääsee sitten kärsimään jälkikäteen. Ehkä hankalinta muualla kuin kotona syömisessä on se, että tarjoomuksista kieltäytyminen on niin vaikeaa. Olen harjoitellut sitä varten vuorosanojakin. Miltä "Ei kiitos, en halua huutaa tuskasta ensi yönä" kuullostaisi?

Äitini on opettanut minulle jo pienestä pitäen ruoanlaittoa ja leipomista. Asuimme maalla ja meillä oli suurimman osan aikaa kanoja ja välillä sekalainen seurakunta eläimiä. Emme olleet varsinaisesti maanviljelijöitä, mutta meillä oli pottupelto, kasvimaa, omenapuita ja marjapuskia. Lisäksi metsään pääsi takapihalta. Ja etupihalta myös. Muutimme maalle, kun olin kahdeksanvuotias. Sain oppia taloudenpidosta asioita, joista moni kaupunkilaistyttö ei pääse edes kuulemaan. Onnistuin myös hankkimaan rennon otteen leivontaan ja ruuanlaittoon. Opin alunperin käyttämään ihan tavallisia jauhoja - vehnää, ruista, ohraa - ja nyt on sitten pitänyt opetella niiden korvikkeita. Voin käyttää perunaa, maissia, tapiokaa ja psylliumia jauhoina. Psylliumilla saa onneksi jonkin verran sitkokorviketta taikinaan, myös Pofiber (perunaa) auttaa vähäsen. Silti tahtoo olla vähän vaikeaa saada koossa pysyvää taikinaa aikaiseksi. Toisaalta aina on muffinivuoat - jos tehty taikina ei sovellu kaulimiseen, sitä voi taputella muffinivuokiin ja heittää täytteet päälle.

Gluteeniton voitaikina (tortut)

I
250 g voita
250 g Lidlin 4,5% maitorahkaa

II
0,5 dl heraproteiinia
0,5 dl tapiokatärkkelystä
0,5 dl Pofiberiä (Semper)
0,5 dl maissitärkkelystä
1 dl perunajauhoja
1 dl keltaisia maissijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl psylliumia

- Sekoita keskenään I (voi ja maitorahka).
- Sekoita keskenään II (kuivat aineet).
- Nypi I ja II keskenään sekaisin.

- Pane taikina vetäytymään jääkaapiin.
- Kaulitse jäähtynyt taikina levyksi.
- Höylää kylmästä voista juustohöylällä siivuja ja asettele ne toiselle puolen taikina. Taita taikina ensin kerran ja sitten uudemman kerran niin monta kertaa, että siitä tulee mukava paksu neliö, jota on helppo kaulita. Kaulitse taikina uudestaan levyksi ja lisää taas voisiivuja ja taittele ja kaulitse taas levyksi.
- Nyt voitaikina on valmis käyttöön.
- Voit sivellä valmiit luomuksesi kanamunalla ennen uuniin laittamista. Paista kypsäksi 175°C - 250°C. Eläkä polta. Minä käytin leivinuunia ja lämpö oli noin 225°C, noin seitsemän minuuttia ja kääntö (pellit oli vielä auki, ei paistu tasaisesti ennen kuin ne on saatu sulki) + viitisen minuuttia vielä.

Täytin omat torttuni luumu-, omena- ja mansikkamarmeladia. Merkitsin näppärästi kirjaimilla, jotta ei tule yllätyksenä täyte (inhoan luumua, ne on miehelle). Lopputaikinasta tekaisin kuppileivoksia, joissa on mansikka- ja omenamarmeladia.

Kuten näkyy, tortut eivät kohonneet kovin paljon. Hyviä ne kuitenkin ovat! Eikä tuo ulkonäkö kovin paha ole, voisi näitä vieraille tarjota (paitsi jos heillä on laktoosi-intoleranssi).

Lueskelin ennen tämän reseptin kehittelyä useampiakin gluteenittomien torttujen ohjeita. Niissä oli kuitenkin kaikissa jotain sellaista, mitä en voi käyttää tai jota nyt ei sattunut olemaan kaapissa. En lähtenyt asioikseen hakemaan lehtevyyttä, vaan ihan tavallista voitaikinapohjaa, jota voisin jatkossakin käyttää vaikka piirakkapohjana tai tehdä pasteijoita tai vastaavia. Niin että kyllä tämä sen asian ajaa! Taikina oli yllättävän helppo kaulittava - ei toki lähelläkään perinteistä vehnäjauho-voitaikinaa, mutta tulos ei ollut pelkkiä murusia kaulimessa, alustassa ja ympäriinsä.

Käytin kaavilointiin maissitärkkelystä. Se oli virhe. Jauho oli aivan liian ohkaista, mutta olinpa sitten liian laiska, jotta olisin kesken vaihtanut jauhot. Olen aiemmin käyttänyt paljonkin erästä kaurapohjaista jauhoseosta, vaan kaura kun on riidoissa minun mahani kanssa, niin sitä en sitten halunnut käyttää. Ehkä keltainen maissijauho tai pofiber olisi sopinut paremmin kaavilointiin?

Tervetuloa uuteen blogiini!

Terve vaan sinulle blogissani kävijä!

Toivon, että viihdyt tuvassani. Tulossa on kaikenlaista puuhastelua niin luonnon, ruoan kuin kädentaitojenkin alalta.

Minä en ole niitä ihmisiä, jotka osaavat ottaa asiat hurjan vakavasti, joten toivon, että laitat heti alkuunsa suun valmiusasentoon hymyä ja naurua varten ja hupilasit silmille. En ole täällä loukkaamassa ketään, vaikka niinkin saatan joskus epähuomiossa tehdä. Toivon, että korjaat minut ystävällisesti oikeaan suuntaan, jos näin pääsee käymään!

Pidetään toisistamme huolta ja muistetaan, että nauru on hyväksi hyvinvoinnille ja aivoille (ja lisäksi se vaan on niin pirkulan hauskaa)!