 |
| Luonnollinen hiusvärini syksyllä |
Kuitenkin aina silloin tällöin iskee himo värjätä. Värjäyskuumeeseen en ole keksinyt mitään syytä tahi selitystä, ellei kutisevaa päänahkaa lasketa. Käyttämäni väri hoitaa päänahkaa, joten viikon-parin ajan värjäämisen jälkeen päänahka on kunnossa. Voisihan sitä tyrkätä sulatettua kaakaovoita päähän ja se ehkä ajaisi saman asian, mutta jostain syystä se väri on vaan saatava. Huono puoli käyttämässäni värissä on se, että se on kestoväri. Se siis kestää niin kauan kuin kasvaa pois, tosin kokemuksen mukaan se haaltuu pikkuhiljaa ja lopulta siirros omaan väriin on niin huomaamaton, että eroa ei huomaa, mikäli ei nosta latvoja juurten tasolle ja vertaile.
Nyt tulee täysin maksamaton mainos: käyttämäni väri on Lushin hiusväri. Olen aiemmin käyttänyt jonkun kerran Caca Rougea (punainen kakka), se kun on melkoisen lähellä luonnollista väriäni (ainakin, kun haaltuu vuoden). Tällä kertaa kuitenkin päätin ottaa käyttöön Caca Marronin (kastanjanvärinen kakka), koska jostain syystä vaan teki mieli saada vähän erisävyinen punainen.
Lushin hiusvärit on nimetty hupaisasti, ja se onkin yksi syy käyttää niitä; saa ihan virallisesti olla huvittunut kakkavitseistä. Väri on kiinteä pala, joka joko raastetaan tai palastellaan astiaan ja päälle kaadetaan kiehuvaa vettä. Sekoituksen jälkeen väri näyttää löysältä kakalta. Tuoksu ei tosin ole kakkainen. Caca Rouge tuoksuu hyvin, hyvin, hyvin hennaiselta. Inhoan hennan hajua (jotkut kuulemma rakastaa). Olen kuitenkin sietänyt sitä tuon luonnollisen näköisen sävyn vuoksi. Caca Marron ei tuoksu läheskään yhtä hennaiselta, vaan jotenkin maanläheiseltä. Iso plussapallobonuspiste Caca Marronille siis!
 |
| Caca Rouge juuri värjäyksen jälkeen vuonna nakki ja makkara. |
Edellisestä Rouge-värjäyskerrasta on ainakin vuosi. Voi olla enemmänkin, en yleensä muista näitä värjäyskertoja niin hyvin. En edes muista, montako kertaa olen Rougella värjännyt. Kertoja on ehkä kaksi, kolme, neljä tai viisi. Ennen Lushin väreihin tutustumista käytin kaupan värejä. Lushin värien ja kaupan värien ero on huimaava. Kaupan värien jälkeen hiukset olivat vähän aikaa tosi huonokuntoiset. Lushin värit taas tekevät hiuksista pariksi viikoksi superhyväkuntoiset.
Näistä seikoista huolimatta päädyin viime kesänä kokeilemaan kaupan väriä. Syy? Lushin värejä, eikä muitakaan luonnollisia tukkavärejä saa vihreänä. Olen aina, ikuisesti ja iankaikkisesti, eli niin kauan kuin muistan, ainakin kolmivuotiaasta lähtien, halunnut vihreät hiukset. Pitihän sitä sitten kokeilla, kun lähi-K-Cittariin tuli tarjous vihreästä väliaikaisesta hiusväristä. Värisävy oli hyvä ja sen PITI kestää noin kahdeksan pesua. Se kesti noin kolme pesua, kuten yleensä kaikki ei-punaiset hiusvärit minulla korkeintaan kestävät. Ja olin värille allerginen ja se teki tukan hampuksi. No kuitenkin, väriä pystyi ihailemaan hetken aikaa.
 |
| Ihanneväri. |
Värin valmistajaa en muista, eikä se nyt kyllä hyvää mainosta saisikaan. Siis jos joku keksii tai tietää vihreän, luonnollisen ja hoitavan (kaakaovoi plussaa) hiusvärin, jolle en ole allerginen, vietän ikuisuuden (tai ainakin muutaman vuoden) vihreissä hiuksissa.
Tilasin Caca Marronin Lushin alepäiviltä, joten se tuli vähän edullisemmaksi - heh, no ei oikeasti tullut, kun tuli tilattua kaikkea muutakin samalla! Näin sitä kuvittelee säästävänsä. Onhan niille kaikille tuotteille käyttöä, mutta olivatko ne kaikki todella välttämättömiä? Siitä en lähde lyömään vetoa, häviäisin kuitenkin.
Tänä aamuna hiusväri oli maantienvärisehkö, ankeahko ja mitäänsanomaton. Kuten myös kuvan ilme:
Tein kiltisti kaikki varotoimet: iso pyyhe lattialle, voidetta hiusrajaan, pyyhe olkapäille, hanskat käteen jne. En tehnyt suortuvatestiä, sillä halusin yllättyä. Raastin puolet palasta (metalliraastimella, hyi minua! Elin toivossa, että se metalli muuttaisi värin vihreäksi, sitä kun jossain uhkailtiin) posliinikulhoon. lisäsin kiehuvaa vettä, sekoitin (kuuliaisesti puukauhalla) ja odottelin, että mönjä ei ole polttavaa. Lätkin värin päähän (hiusrajat ensin), ja vetäisin muovisen vatisuojuksen (vähän niinkuin suihkumyssy, mutta halvempi, niitä myydään samassa hyllyssä kuin tuorekelmua) hiusten päälle, siivosin ympäristön (tähän menee aina kauan, jotenkin onnistun roiskimaan sitä mönjää joka paikkaan) ja kiersin pyyhkeen muovitetun pään ympärille. Normaalia värjäystoimintaa siis.
 |
| Tässä vaiheessa fiilis alkoi jo olla vähän maaninen. |
Ja koska minä olen, noh, minä, aloin googlailla tässä vaihessa, että minkähänlaisia lopputuloksia Caca Marronilla yleensä saadaan!
Värjäystulos oli toisaalta yllättävä ja toisaalta se ei yllättänyt yhtään:
Jos skrollaat ylöspäin ja vilkaiset aikoja sitten otettua Caca Rouge -kuvaa, värjäystulos on täsmälleen sama.
Olin kuvitellut saavani vähän mahonkisen lopputuloksen, mutta kyllä tämä ihan rehellistä porkkanaa on.
Ja miksi tämä ei yllätä? Kuten jo aiemmin mainitsin, olen nuoruudessani koettanut värjätä hiuksiani vähän millä värillä tahansa: vaaleaksi, mustaksi, erilaisia punaisen sävyjä - mutta vain punaisen sävyt ottavan kiinni hiukseeni, oli sitten kyse teollisesta tai luonnonväristä. Caca Marron sisältää punaista hennaa, indikoa, kahvia, irlanninsammaluutetta ja sitruunaa. Hiuslaatuni näemmä hylkii totaalisesti indikoa, eikä kahvikaan onnistunut tummentamaan ollenkaan. Minun on siis aivan turha hukata rahojani mihinkään muuhun kuin Caca Rougeen, Marronista meni selkeästi puolet aineksista hukan teille.
Toki luonnonhiusväri vähän muuttuu vielä parin päivän ajan, joten jäämme odottamaan, jos se odottamaton kastanja sieltä vielä hyökkäisi!
